sunnuntai 4. marraskuuta 2018

Purjehdusviikko Kroatiassa 06.-13.10. 2018

   
    Vihdoinkin toteutimme jo kauan muhineen ajatuksen laajentaa purjehduskokemusta suolaisemmista vesistä. Valmistelut alkoivat jo keväällä hankkimalla tarvittavat asiakirjat purjeveneen vuokraukseen ilman paikallista kipparia. VHF todistus piti oikein tentin kautta hoitaa, mutta kuljettajakirjan sai hankittua vanhoilla meriiteillä. Saaaristo/rannikko/avomerilaivurin todistukset riittivät. Siihen vielä liitin vapaamuotoisen todistuksen taitojeni säilyttämisestä. Trafi laskutti siitä 150€.
     Pelkät menolennot varasimme hyvissä ajoin Splitin kentälle idealla, jos ei vuokraus onnistu, niin sitten keksitään jotain muuta. Googlaamalla monia vuokraussivustoja löytyi mielestämme selkein tanskalais/ruotsalaiselta Sea-travel toimistolta.Yhteydenpito oli luonnikkaan tuntuista ja hinnasto oli selkeä ilman mitään piilomaksuja. Heidän välityksestä löytyi Croatia Yacht Clubin hallinnoimat veneet. Meidän valintamme oli Charly (Salona 35 kuulemma X34:n kroatialainen kopio). Lähtöpaikaksi valikoitui mukavan pieni Trogir.
      Olimme paikan päällä jo keskiviikkona, jotta ehdimme tutustua paikalliseen meininkiin. Vuokraus alkoi vasta lauantaina. Se olikin hyvä juttu, sillä saimme hoidettua kaikki paperiasiat ajoissa ja vene luovutettiin jo puolen päivän aikaan ja pääsimme liikkeelle ensimmäisten joukossa. Tosin valtaisa ukkossade vähän meitä kasteli, mutta liikkeelle päästiin.
      Ensimmäinen rantautuminen Maslininitsaan  (n. 9mpk)ei ihan putkeen mennyt, sillä eipä juurikaan ole tullut peruuteltua kivilaituriin sivutuulessa, oudolla veneellä, mutta satamamestarin avustuksella se onnistui.
      Toiseksi etapiksi valikoitui Milna, johon tuli 15mpk. Meillä ei ollut ennakkosuunnitelmia, vaan extempore hengessä tuulen mukaan valikoitui legit.
       Kolmas etappi oli Vis saarella Komitzan vanha kylän satama. 28mpk. Täällä sain kaikkien aikojen Frutti Di Mare pizzan.Sieltä teimme turistimatkan Rib paatilla BlueGrave luolastoon.

       Neljäs päivä oli melko tuuletonta ja koneelle tuli käyttöä, joten päädyimme saman saaren pohjoisrannalle Vis kaupunkiin 18mpk. Taas peruutus keskeiselle paikalle rantabulevardin varteen. Jonkin verran siellä matkustajalaivaliikenne aiheutti ylimääräistä heiluntaa,
mutta nukuttua sai.
      Viides päivä taas varsin tuuletonta, mutta seilaten mentiin. Tähän päivään sattui myös kolmen delfiinin ryhmän näkeminen. Kohteeksi valikoitui Pakleenin saariston  Luka Soline lahti, jossa vietimme yön ankkurissa. 10mpk. Ennen pimeän tuloa tuli paikallinen yrittäjä kumiveneellä myymään Grappaa ja viinejä, no kyllähän yrittänyttä ei laiteta ja kauppoihin päästiin. Ehkä siitä johtuen yökin sujui mukavasti ja aamu-uinnillekaan ei ollut pitkä matka.


Kuudes päivä taas löttöisen oloista purjehdusta ohi Hvarin kaupungin ja rantautuminen saman saaren pohjoisrannan Stari Grad kaupunkiin 28 mpk. Siellä taas kaupunkitasoiset palvelut lukuisine ravintoloineen, leipomoineen ja kauppoineen. Taas syötiin hyvin ja uni maistui. 
Viimeinen purjehduspäivä alkoi jo  aamutuimaan, koska oli ensimmäinen pakko ehtiä lähtösatamaan perjantaina klo 17.00, vaikka veneen luovutus olikin vasta lauantaina klo 9.00. Tankkauksen hoidimme Milnassa välttääksemme kotisataman tankkausruuhkaa. Tosin tunti hävisi siihenkin jonotukseen, mutta homma sujui kenenkään hermostumatta ja etuilematta.


Kaiken kaikkiaan n.137mpk joista koneella 36h

Jäimme vielä kolmeksi yöksi samaan hotelliin. Sieltä käsin kävimme tutustumassa myös valtavaan Plitvice Lakes luonnonpuistoon vuokraamallamme autolla. Ja nautimme komeista vuoristomaisemista. Paluulennotkin tuli kuitenkin hommattua, jotta Kroatiaan pääsee vielä uudestaankin. 


 

sunnuntai 27. heinäkuuta 2014

Kokeilen tässä blogin tekoa. Kuvassa yksi tuhansista biitseista Australiassa.Siinä sitä vois autolla ajella pitkin Tyynen Valtameren pohjaa ja välillä surfailla aalloilla.
Posted by Picasa
TWC:n Karvalakkiregatta joskus -80 luvulla

maanantai 7. tammikuuta 2008


Niinhän se vaan on, että kaikki on opittava kantapään kautta.